Opettajamme oli varannut meille opastetun kierroksen linnaan ja sen puutarhaan. Oli hieman koomista kulkea kymmenien eläkeläisten joukossa kuunnellen yli-innokasta opasta, joka selitti linnan historiasta. Toki oppaan selostuksesta sai paljon tietoa, jota tuskin olisin itse etsinyt mistään jälkikäteen.
Alhambran puutarha ja linnoitus ovat kaunista katsottavaa. Taitavasti leikattuja pensaita, lampia ja suihkulähteitä, kukkaistutuksia. Rakennukset ovat erittäin koristeellisia ikkuna- ja oviaukoista lähtien.
Sisällä on kattojen ja seinien pinnoissa kohokuvioita, maalauksia ja mosaiikkia.
Ei voi kuin ihailla, miten tarkkaa työtä linnan rakentajat ovat tehneet.
Jos kiinnostaa nähdä arabialaista rakennustaidetta, ei tarvitse lähteä Espanjaa kauemmas. Alhambran kävijämääriä rajoitetaan, joten varsinkin sesonkiaikaan liput kannattaa ostaa etukäteen.
Granadaan voi hyvin tehdä päiväretken Aurinkorannikon matkakohteista. Rannikon kaupungeista järjestetään tilausbussikyytejä Granadaan. Omin päin pääsee myös perille, sillä Malagasta kulkee reittibusseja Granadaan. Suoraa junayhteyttä ei ole, mutta vaihtamalla junaa Antequerassa toimii tämäkin liikenneväline.
Bussimme kulki kukkuloiden ja pienten vuorien ympäröimänä, ensin rannikolta suoraan kohti pohjoista ja sitten A-92 tietä kohti Granadaa. Maisemat ovat erilaisia kuin Suomessa. Luonto on karumpaa ja jylhempää, vaikka ei edes kuljeta varsinaisella Sierra Nevadan -vuoristoalueella. Olin innoissani jo pelkästä bussimatkasta, sillä tykkään istua busseissa ja junissa ja vain katsella ikkunasta ympäröiviä maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti