Pikainen Oslon-reissu

Toukokuun loppupuolella tein viikonloppureissun Osloon. En ollut aikaisemmin käynyt Norjassa, joten oli kiva saada lisätä se vierailtujen maiden listaan. Matkan päätarkoitus oli lauantainen pelipäivä joukkueen kanssa, mutta sen lisäksi ehdin tutustumaan itse kaupunkiin pikaisesti.

Pääkatu Karl Johans gate ja sen päässä kuninkaanlinna

Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-oletuksia Oslosta. Yleensä valmistaudun matkoihin lukemalla paljon tietoa matkakohteesta etukäteen, mutta tällä kertaa selailin Oslo-tietoa vasta lähtöä edeltävänä päivänä. En siis oikein tiennyt, mitä odottaa. Jotain Tukholman ja Helsingin tapaista kuitenkin ajattelin. Ihan Oslon ydinkeskusta muistuttikin mielestäni muita vierailemiani Pohjoismaisia pääkaupunkeja. (Islantiin ja Tanskaan en ole vielä päässyt käymään.) Kuitenkin vähän kauemmas pääkaduilta siirryttäessä tuli mieleeni hieman Berliini. Katukuva muuttui hyvällä tavalla hieman rapistuneeksi ja ei niin huolitelluksi. Omaan makuuni juuri sellainen on kiinnostavampaa kuin viimeisen päälle siistityt rakennukset. 

Jo Rooman-matkalla kuvasin muutaman videon ja samaa tapaa jatkoin Norjassa. Pienellä pokkarikamerallani saa kuvattua videoita, joiden laatu riittää kotikoneella katsottavaksi ihan hyvin. Omilla videokuvaustaidoillani en mene kehuskelemaan, mutta videot ovat kuitenkin hauska muisto matkalta. Liikkuvasta kuvasta saa paljon paremman käsityksen siitä, miltä ympäristö todella näyttää. 

Tämän lyhyen alustuksen jälkeen voinkin laittaa tähän yhden kuvaamistani videoista. Paikka on Blå-niminen torialue, jossa on sunnuntaisin markkinat. Ihastuttava kapea Ingens gate -kävelykatu, tai paremminkin -kuja kulkee graffiteilla koristeltujen rakennusten välistä ja niiden jälkeen ylittää kaupungin läpi virtaavan Akerselva-joen. Kujan varrella on myyntikojuja ja ravintola. Satuin paikalle myöhään iltapäivällä, jolloin kojut olivat jo lopettelemassa päivän myyntiä. Ravintolassa kuitenkin oli edelleen väkeä ja siellä soitti jokin bändi. Sade ei pilannut iloista tunnelmaa. 

MVI 3077 from Sini Sippola on Vimeo.

Oslon nähtävyyksiin kuuluu Frognerparken-puisto, joka tunnetaan paremmin nimellä Vigelandin puisto. Puistossa on näytillä yli 200 Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Pitihän siellä puistossa sitten käydä pyörähtämässä. Vaikka ilma oli harmaa, tykkäsin silti kierrellä katsomassa ihmisiä esittäviä realistisia patsaita. Myös kukkaistutukset olivat kauniita. Ei tuo nyt ihan Versailles'n puutarhalle vedä vertoja, mutta jos olisin oslolainen, kävisin aurinkoisina päivinä istuskelemassa puistossa. Patsaita on sitä paitsi niin paljon, ettei niitä kaikkia jaksa katsoa tarkasti samalla kertaa. Lisävierailu ei siis olisi pahitteeksi.

Vigelandin puisto

Puistossa oli myös pelle. Pelottava ennemmin kuin hauska. Lapsena olisin varmaan joussut karkuun.

Oslossa riittää modernia arkkitehtuuria, josta yksi esimerkki on oopperatalo. Talo valmistui vuonna 2008 satama-alueelle ihan veden äärelle. En ole juurikaan modernin arkkitehtuurin ystävä, mutta oopperatalon katolle pääsee kävelemään, ja sieltä on hienot maisemat kaupungin yli ja Oslonvuonolle. Kävin myös oopperatalon sisällä ja täytyy myöntää, että sisätilat olivat hienot ja siistit ihan wc-tiloista lähtien. 

Oopperatalon katolla

Oopperatalo sisältä

Kävelin sunnuntain aikana paljon ympäriinsä Oslossa. Vigelandin puiston ja oopperatalon lisäksi kävin kuninkaanlinnan edustalla ja sitä ympäröivässä puistossa. Suureksi osaksi kävelin sinne, minne sattui huvittamaan, etsimättä sen kummemmin mitään tiettyjä nähtävyyksiä. Oli mukavaa vain kävellä ja katsella kaupungin menoa. Iltapävän satoi, mutta en antanut sen häiritä liikaa.

Sunnuntaisin Oslossa on ilmainen sisäänpääsy kansallismuseoihin. Hyödynsin tämän käymällä pikaisesti arkkitehtuurimuseossa ja nykytaidemuseossa. Kiersin näyttelyt vain pikaisesti. Nykytaide on osittain ihan jännää, mutta en ole tarpeeksi taiteellinen tyyppi, jotta jaksaisin ymmärtää kaikkea, mitä nykytaidenäyttelyissä on esillä. En Kiasmassa, enkä näköjään Oslonkaan nykytaidemuseossa. Jätän ne suosiolla taidehörhöille. Arkkitehtuurimuseo oli aika pieni, mutta kiinnostava.
Jos haluaa Oslossa museoihin, saa varautua maksamaan isot pääsymaksut. Siksi ilmaissunnuntai kannattaa todellakin hyödyntää, jos sattuu olemaan kaupungissa viikonloppuna. Minä olisin halunnut käydä myös Kon tiki -museossa, mutta se oli hieman kauempana keskustasta, eikä aikaa ollut mitenkään liikaa käytettävissä. Sai jäädä ensi kertaan.

Kävelyretkellä kävelin Vår Frelsers gravlund -hautausmaan läpi. Siellä ei liikkunut sateisena iltapäivänä juuri ketään. Oli kaunista ja rauhallista. Hautausmaan itäpuolelta suuntasin Telthusbakken-kadulle. Katu on kapea ja laskee jyrkästi kohti itää. Sateesta liukkaalla tiellä sain olla tarkkana, miten askeleni asetan. Telthusbakkenin varrella on pieniä söpöjä omakotitaloja ihan vieri vieressä. Toisella puolen katua on aidan takana puutarhoita ja kasvimaata. Todella nättiä seutua eikä uskoisi, että kaupungin keskustaan on vain noin kilometrin matka.

Telthusbakken

Tiesin kyllä ennen matkaa, että Norja on kallis maa, mutta silti hintataso onnistui yllättämään. Oslossa on kallista jopa suomalaiselle. Kävin vaihtamassa etukäteen muutaman kympin euroja kruunuiksi ja ajattelin selvitä niillä koko kolme päivää. Tällä reissulla en käynyt ollenkaan kauppoja kiertelemässä, vaan rahaa kului ainoastaan ruokaan ja paikallisliikenteen lippuihin. Silti jouduin ostamaan liput lentokenttäjunaan kortilla. Söin kuitenkin mahdollisimman halvalla, enkä missään keskitasonkaan ravintoloissa. Ruokavalioni viikonlopun ajan koostui Suomesta tuoduista hedelmistä ja pähkinöistä, marketista ostetusta ruuasta ja parista kebab-annoksesta. Ruokakaupoissa ja "karvakäsi-kebuloissa" hintataso oli Suomen luokkaa, mutta yhtään hienommissa ravintoloissa, ja jopa mäkkärin tyylisissä paikoissa Suomea kalliimpaa. Oluttuopista joutuu pulittamaan kuppiloissa kahdeksasta eurosta ylöspäin, useissa paikoissa yli kympin. Tällaiselle Suomen opiskelijabilehintoihin tottuneelle tuntui aika hurjalta. Ostettujen tuopillisten määrä jäikin yhteen ainoaan. Kauppojen alkoholimyyntiä koskevat määräykset ovat muuten vielä tiukempia kuin Suomessa. Kaljat tai siiderit täytyy ostaa ennen iltakahdeksaa, juhlapäivinä vielä aikaisemmin.

Joukkoliikenneliput olivat kalliimpia kuin Tampereella. Yksittäislippu maksaa 3,4 euroa, vuorokausilippu noin kympin. Jos aikoo käyttää yhtään enemmän joukkoliikennettä, tulee halvemmaksi ostaa vuorokausilippu. Itse pärjäsin viikonlopun yhdellä yksittäislipulla ja yhdellä vuorokausilipulla. Lentokentälle tarvitsee ostaa lippu erikseen, sillä se on 1-alueen ulkopuolella. Menin halvimmalla mahdollisella junalla kentälle, ja hintaa tuli yhteen suuntaan noin 12 euroa. Kentän ja keskustan väliä kulkee myös erityinen lentokenttäjuna, mutta se on kalliimpi eikä silti juurikaan nopeampi. Hinnat ovat keväältä 2015.

Majoituimme joukkueen kanssa Anker-hostellissa. Yö kahdeksan hengen dormissa maksoi yli 30 euroa. Lisäksi lakanavuokra on pakollinen ja lisää hintaa parilla eurolla. Otin myös aamupalan ja pyyhkeen, joten hintaa yhdelle yölle kertyi lopulta noin 40 euroa. Jos minulta kysytään, niin se on melkoista ryöstöä perus hostellidormista. Mutta minkäs sille voi, kun mitään halvempaa ei ole tarjolla. En halua edes tietää, paljonko hotellihuone keskustassa maksaisi.

Vaikka itse kaupunki on kallis, Norwegian-yhtiön lennot saa helposti alle satasella. Reilun tunnin lento Helsingistä Osloon menee nopeasti ja ilmainen wifi mahdollistaa netissä surffailun pilvien yläpuolellakin. Ruoka ei kuulu hintaan, eikä ruumaan menevä matkatavara, mutta ainakaan minua se ei haittaa, sillä yritän aina pakata kevyesti. Eväät voi ostaa kaupasta ja ottaa lennolle mukaan.

Oslo yllätti positiivisesti, ja voin suositella sitä muillekin. Rahaa siellä kyllä kuluu, vaikka ei tuhlailisikaan mihinkään ylimääräiseen. Kuitenkin kaupunki on vierailun arvoinen, ja sinne voi helposti tehdä lyhyen parin päivän retken.

Jonkun mansikat kadulla.