Viiden päivän Rooman valloitus

Kaikki tiet vievät Roomaan. Sanonnan ovat varmasti kuulleet kaikki. Italia on ollut pitkään korkealla sijalla listallani maista, joissa haluan käydä. Viime kuussa sainkin sitten viimein yliviivata maan listalta, sillä vietimme siskoni ja äitini kanssa viisi päivää tuossa kauniissa kaupungissa.

Lennot ostimme jo hyvissä ajoin viime lokakuussa ja hotellikin tuli varattua joulun aikaan. Mielestäni onnistuimme saamaan lennot hyvään hintaan, sillä ne olivat reilusti alle 200 euroa yhdeltä edestakaisin. Mennessä lensimme AirBalticilla, vaihto oli Riikan kentällä. Vaihtoaikaa oli reilu pari tuntia, joka on kyllä Riikan kentällä hieman liioiteltua, sillä kenttä on pieni ja selkeä, sekä itselleni jo hyvin tuttu parilta aikaisemmalta siellä oleskelulta. Mukavasti saimme kyllä parituntisen kulutettua halvan kaakaon (jos nyt lentokentällä ikinä voi saada mitään halvalla...) ja ilmaisen wi-fin avustuksella. Kovasti kenttä näytti olevan laajentumassa. Mielenkiinnolla odotan, millaiselta siellä näyttää parin-muutaman vuoden kuluttua. Takaisin tullessa Norwegian lennätti meidät suoralla lennolla Helsinkiin. Norwegianille muuten pisteet lennolla tarjottavasta ilmaisesta wi-fistä. En ole törmännyt vastaavaan muilla yhtiöillä.

Ensi vaikutelma Roomasta saapumispäivänä oli hieman kaoottinen. Liikennekulttuuri näyttää eroavan suomalaisesta hyvin paljon. Matkustimme bussilla lentokentältä kaupungin päärautatieasemalla ja matkalla sai ihmetellä sitä, miten autoilijat ajavat ihan toistensa perässä kiinni ja mopoilijat puikkelehtivat autojen välissä vaarallisen näköisesti. Vähän samanlaista olen nähnyt esimerkiksi Espanjassakin, joten en ollut kuitenkaan kovin yllättynyt.

Vaikka Rooma on iso miljoonakaupunki, keskusta on otettavissa haltuun kävellen. Emme käyttäneet julkista liikennettä kuin yhden metromatkan verran, vaan käytimme kulkuvälineenä pääasiassa omia jalkoja. Metrosta sen verran, että olin jo etukäteen kuullut varoitteluja Rooman taskuvarkaista, ja eritoten metron sellaisista. Kun siirryimme A-linjalla rautatieasemalta parin pysäkin verran kohti länttä hotellillemme, kehotti vieressä seisova paikallinen nainen meitä olemaan varovaisia reppujen kanssa liikkuessa. Hotellin respa myös varoitti erikseen juuri A-metrolinjan olevan täynnä taskuvarkaita. Tällainen varoittelun määrä sai meidät olemaan todella varovaisia sen suhteen, miten kannamme laukkujamme. Tuskin varoittelut ovat tuulesta temmattuja. Muuten kaupunki tuntuu turvalliselta eikä ainakaan keskusta-alueella liikkuessa tarvitse pelätä pimeälläkään.

Hotellimme oli nimeltään Doge hotel ja se sijaitsee Hotel Firenzen yhteydessä. Ilmeisesti Firenzen huoneet ovat kalliimpia kuin Dogen. Meidän huoneemme oli tilava kolmen hengen huone, jossa oli parisänky ja yhden hengen sänky. Sisustus oli vanhahtava ja kulunut, ja sisäilma turhan viileä, mutta emmepä me mitään viiden tähden hotellia halunneetkaan. Hintaa oli noin satanen yöltä ja siihen sisältyi aamupala (perus eteläeurooppalainen croissantti + hillo + kahvi/tee/kaakao). Rooman hintatasolla tuo oli varmasti ihan ok diili, joskin en ihan joka kaupungissa suostuisi maksamaan noin paljon vastaavasta. Henkilökunta Dogessa on erittäin ystävällistä, palvelualtista ja puhuu hyvää englantia.

Kuten jo mainitsin, kävelimme paljon. Kiersimme katsomassa tunnettuja nähtävyyksiä, kuten Colosseum, Espanjalaiset portaat, Pantheon, Pietarin kirkon aukio Vatikaanissa, Trastevere, monia piazzoja ja Fontana di Trevi, joka tosin oli remontissa.

Pietarin kirkko

Hadrianuksen mausoleumi. Äijä halusi sit itselleen vähän hienomman hautapytingin.

Parituhatta vuotta vanha kivikasa ja joku turisti. Aika hieno kivikasa tosin.

Vaikka kuinka olinkin nähnyt Rooman kuuluisia nähtävyyksiä valokuvissa kymmeniä kertoja ennen matkaa, onnistuivat ne silti tekemään vaikutuksen ihan omin silmin nähtynä. Roomassa näkyy edelleen paljon merkkejä antiikin ajasta. On ne olleet aikamoisia rakennusmiehiä jo silloin aikana ennen moderneja koneita. Vanha arkkitehtuuri on kauniin yksityiskohtaista. Koristeelliset ikkunanpielet, pylväät, patsaat ihastuttavat tällaista suomalaiseen funkkisrakennuskantaan tottunutta.

Espanjalaisilla portailla satuttiin näkemään musiikkivideon kuvakset. 

Turistikeskustassa liikkuessa ei matkailija välttämättä tule nähneeksi Rooman toista puolta. Toisella puolella tarkoitan sitä, että kaikilla ei mene niin hyvin, kuin miltä keskustassa näyttää. Kaupungissa on paljon kodittomia. Me näimme bussin ikkunasta kodittomien pahvilaatikko-makuupussiviristyksiä, mikä pisti kyllä miettimään. Parin kilometrin päässä hyväosaiset tallustavat merkkiliikkeestä toiseen ja syövät ravintoloissa, kun ei kovinkaan kaukana osa ihmisistä elää kadulla. Joen rannalla kävellessämme näimme huumeruiskuja, mikä myös osoittaa, ettei kaupungissa kaikilla ole asiat hyvin. Moni turisti varmasti haluaa ummistaa silmänsä tällaisilta asioilta.

Ja sitten hieman iloisempaan aiheeseen. Yksi matkoilla tärkeitä asioita on ruoka. Kyllä se italialainen ruoka vain on maineensa veroista. Syötyä tuli sekä pizzaa, pastaa että gelatoa eli italialaista jäätelöä. Kaikki aivan mahtavia makuelämyksiä. Vaikka itse pyöritän töissä pizzaa päivän pari viikossa, voin suoraan myöntää, ettei minun tekemäni pizza, tuskin kovin monen muunkaan suomalaisen, vedä vertoja aidolle italialaiselle pizzalle. Ohut pohja, täynnä makua oleva tomaattikastike, paljon juustoa ja sopivasti laadukkaita muita täytteitä.

Kesäkurpitsaa, munakoisoa ja paprikaa.

Tätä herkkua on ikävä.

Jäätelöä söimme paaaljon. Pasta todettiin myös oikein herkulliseksi. Niin herkulliseksi, että eihän siitä annoksesta tullut otettua kuvaa, kun oli niin kiire syömään.

Rooma on kaunis, vanhaa aikaa huokuva, ja hyvällä tavalla ränsistynyt. Hintatasoltaan Rooma on hyvinkin lähellä Suomea, eli ihan kevyellä kukkarolla ei kannata lähteä liikkeelle. Halvallakin kyllä varmasti pääsee, jos näkee hieman vaivaa hostellin etsimisessä ja ei valitse ensimmäisenä vastaan tulevaa ravintolaa, vaan jaksaa vertailla. Rooma täytti korkeat odotukset ja voisin mielelläni matkustaa sinne myös uudemman kerran. Parasta oli vain vaellella kaduilla ihastellen arkkitehtuuria, napata mukaan gelatoannos ja istua suihkulähteen reunalla katselemassa paikallista elämänmenoa.